Kirjoitan tässä blogissani irtaantumisesta ja toipumisesta vaikeista parisuhteista. Kun tarkoitan vaikeita parisuhteita, niin tarkoitan suhteita, joissa voidaan katsoa olevan henkistä- ja jopa fyysistä väkivaltaa.
Kirjoitan usein myös narsismi ilmiöstä, mikä ei luonnollisestikaan ole aina näissä suhteissa läsnä, mutta mikäli on, niin se tuo asetta raskaamman twistin suhteisiin ja niistä toipumiseen. Kaikkea kirjoittamaani, ei näin ollen voi liittää kaikkiin vaikeilta tuntuviin eroihin, sillä mikäli sekoitamme eroahdistuksen narsismiin, niin voi tulla tehtyä ylilyöntejä, ylitulkintoja jonka seurauksena suhteen jälkeinen keskusteluyhteys vaikeutuu.
Toipumisen voidaan kutienkin katsoa etenevät tiettyä rytmiä, jotka olen jaotellut metaforaksi neljästä eri vuodenajasta. Näillä vuodenajoilla ei ole mitään tekemistä todellisen vuodenkierron keston kanssa, tai sen kanssa, mikä vuodenaika on kenenkin mieleen, vaan kuvaan toipumista luonnossa näkyvien merkkien kautta ja niiden yhtymäkohtaan ihmismielen toipumisprosessissa.
Luonnosta voi oppia paljon, ja tämän takia luonnon kuunteleminen, ihan samoin kuin oman sisimpämme kuunteleminen, on äärimmäisen antoisaa, vaikkakin ajoittain hyvin epämukavaa ja jopa kivuliasta.
Olen innoissani päästessäni jakamaan osaamistani ja kokemuksiani tämän aiheen parissa, ja toivon, että tästä yhteisestä matkasta tulee merkityksellinen meille kaikille.
Toipumisen neljä vuodenaikaa
Toipumisen neljä vuodenaikaa ovat jokainen yhtä tärkeitä – yhtään vaihetta ei voida nopeuttaa eikä ohittaa. Tulen tähän asiaan palaamaan vielä monta kertaa! On kuitenkin selvä, että toipuminen ei voi alkaa, ennen kun jokin muutos nykyisessä jumittavassa elämäntilanteessa ei ole vielä alkanut. Tämän takia aloitamme tutkimuksen syksystä, josta siirrymme talveen, ja edelleen kevääseen, kunnes pääsemme toipumisen päämäärään eli kesään.
KESÄ
Kesä kuvastaa toipumisessa vaihetta, jossa emme tarkastele mennyttä kokemustamme uhrina. Olemme käyneet läpi vaikean elämänvaiheemme ja tarkastelleet myös omaa osallisuuttamme siitä, miksi meille tapahtui se, mikä tapahtui.
Siirtyessämme toipumisen viimeiseen vaiheeseen, eli KESÄ vaiheeseen voimme kokea olevamme monessakin mielessä uudistuneita. Käytän tästä sanaa Uusi Aito Minä. Näihin sanoihin liittyy paljon merkityksellisiä asioita. Palaan näihin useaan otteeseen, mutta lyhyesti sanottuna – Uusi Aito Minä koostuu sekä vanhasta, että uudesta minästä, joka on syntynyt vaikean kokemuksen seurauksena. Uusi Aito Minä tarkkailee kokemaansa sekä psyykkisen kehityksen, että elämän filosofisesta näkökulmista: jopa elämän merkityksen näkökulmasta. Uusi Aito Minä on uusi luomus, jossa vanha minä on mukana, mutta uudelleen määriteltynä ja itsemyötätuntoisesti hyväksyttynä.
Kun vertaamme luontoa toipumisen kesä vaiheessa, niin mitä luonnossa tapahtuu?
Kesällä luonto kukoistaa. Kesä on kasvun. lisääntymisen ja elämän jatkumisen aikaa. Kesä vaiheessa me kukoistamme, luomme uutta ja tuomme satoa sekä itsellemme että läheisillemme. Kesä vaiheessa katseemme on siirtynyt tähän hetkeen mutta vieläkin voimakkaammin tulevaisuuteen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin.
Kesä on Uuden Aidon Minän ja kukoistuksen aikaa, joka kestää juuri niin kauan, kun sen aika on.
Rakkaudella,
Kaisa Mirano