Kirjoitan tässä blogissani irtaantumisesta ja toipumisesta vaikeista parisuhteista. Kun tarkoitan vaikeita parisuhteita, niin tarkoitan suhteita, joissa voidaan katsoa olevan henkistä- ja jopa fyysistä väkivaltaa.
Kirjoitan usein myös narsismi ilmiöstä, mikä ei luonnollisestikaan ole aina näissä suhteissa läsnä, mutta mikäli on, niin se tuo asetta raskaamman twistin suhteisiin ja niistä toipumiseen. Kaikkea kirjoittamaani, ei näin ollen voi liittää kaikkiin vaikeilta tuntuviin eroihin, sillä mikäli sekoitamme eroahdistuksen narsismiin, niin voi tulla tehtyä ylilyöntejä, ylitulkintoja jonka seurauksena suhteen jälkeinen keskusteluyhteys vaikeutuu.
Toipumisen voidaan kutienkin katsoa etenevät tiettyä rytmiä, jotka olen jaotellut metaforaksi neljästä eri vuodenajasta. Näillä vuodenajoilla ei ole mitään tekemistä todellisen vuodenkierron keston kanssa, tai sen kanssa, mikä vuodenaika on kenenkin mieleen, vaan kuvaan toipumista luonnossa näkyvien merkkien kautta ja niiden yhtymäkohtaan ihmismielen toipumisprosesissa.
Luonnosta voi oppia paljon, ja tämän takia luonnon kuunteleminen, ihan samoin kuin oman sisimpämme kuunteleminen, on äärimmäisen antoisaa, vaikkakin ajoittain hyvin epämukavaa ja jopa kivuliasta.
Olen innoissani päästessäni jakamaan osaamistani ja kokemuksiani tämän aiheen parissa, ja toivon, että tästä yhteisestä matkasta tulee merkityksellinen meille kaikille.
Toipumisen neljä vuodenaikaa
Toipumisen neljä vuodenaikaa ovat jokainen yhtä tärkeitä – yhtään vaihetta ei voida nopeuttaa eikä ohittaa. Tulen tähän asiaan palaamaan vielä monta kertaa! On kuitenkin selvä, että toipuminen ei voi alkaa, ennen kun jokin muutos nykyisessä jumittavassa elämäntilanteessa ei ole vielä alkanut. Tämän takia aloitamme tutkimisen SYKSYSTÄ.
KEVÄT
Kevät kuvastaa toipumisessa vaihetta, jossa ajatuksemme ja mielemme alkaa pikkuhiljaa siirtymään kohti tulevaisuutta. Alamme nähdä toivon lisääntyvän elämässämme ja alamme nähdä elämässä värejä. Elämään tulee ikään kuin innostuksen pirskahduksia, voiman pärskähdyksiä ja toivon välähdyksiä.
Innostus tuo elämään uskoa ja toivoa, mutta pelko romahtamisesta on usein läsnä. Innostuksen puuskan jälkeen voimat tyrehtyvät ja usean päivän sohvamaratooni suoratoistopalveluiden parissa on tyypillistä. Tämä heikentää uskoa omaan toipumiseen, mutta kun tiedostamme, että tämä on osa pirskahtelevan toivon sisältävää kevät vaihetta, niin osaamme suhtautua näihin vimman ja voimattomuuden ”kuumiin aaltoihin”, niille kuuluvalla ymmärryksellä.
Kun vertaamme luontoa toipumisen KEVÄT vaiheessa, niin mitä luonnossa tapahtuu?
Auringon alettua lämmetä sulaa lumi maasta pois. Viimeistään kevätsateiden, tuon taivaan itkun ja parun, jälkeen kova ja kylmä lumi sulaa. Lumen alta paljastuvat, jo voimakkaassa kasvussa olevat, kukan taimet. Nämä kevään ensimmäiset lumen alta nousevat lumikellot ja krookukset ovat kuin toipuvat ihmiset. Kun talviajan henkinen työ on tehnyt tehtävänsä, ovat he jo kevään ensi säteiden lämmittäessä valmiita aloittamaan uuden kukoistuksen vaiheen.
Rakkaudella,
Kaisa Mirano