Odotitko vuosia, ehkäpä jopa vuosikymmeniä, että pääsisit eroon väkivaltaisesta puolisosta?
Huomasitko ajattelevasi, että seuraavasta raivokohtauksesta, lyönnistä, pettämisestä, juoppohulluudesta lähdet pois – ihan varmasti lähdet! Vielä se viimeinen niitti, mutta sitten lähdet…
Sitten kun tuli se ”viimeinen niitti”, niin et lähtenytkään, vaan päätit kestää senkin. Ja sitten tuli uusi ja uusi. Kuukaudet, vuoden ja vuosikymmenet kuluivat, lähtö siirtyi, kunnes oma tahto alkoi häilyä pois, ja ”sodasta” tuli normaali olotila.
Nyt minä lähden!
Sitten tuli se päivä, kun mittasi täyttyi, kuppi meni nurin, paskakiintiö täyttyi, teit päätöksen ja päätit lähteä – oikeasti – lopullisesti.
Eroon liittyvien asioiden hoitaminen ja järjestely vei valtavasti voimia. Piti olla jatkuvasti skarppina ja altistua exän syytöksille, houkutteluille, mairitteluille ja jälleen raivolle. Jaksoit kaiken tämä ajatuksena, että kohta tulee rauha ja vapaus!
Rauha ja Vapaus!
Vihdoin saat ajatella mitä haluat, saat tehdä mitä haluat, et ole tilivelvollinen kenellekään.
Kuluu viikkoja ja kuukausia… istut omassa kodissasi, jossa on rauhallista, turvallista, vapaata ja helvetin hiljaista!
Ihmettelit kenties, että: ”Miksi tämä ei ollutkaan niin ihanaa ja mahtavaa, kun olit odottanut”. Yhtäkkiä mikään ei tunnu miltään! Vapaus ei tunnu miltään. Rauha jopa ahdistaa!
Epätoivo iskee kun marraskuinen pimeys, armottomasti vasten kasvoja. Et jaksa mitään, et halua tehdä mitään, et kykene mihinkään!
Voisit mennä ulos, lähteä kavereiden kanssa baariin, leffaan, kävelylle – niin kuin olit haaveillut. Ostaa ruokaa mitä haluat, katsoa telkkarista leffoja, jota haluat – niin kuin olit suunnitellut. Mutta mikään ei tunnu miltään…ei kosketa, ei hetkauta, ei ravistuta.
Oliko tämä se olotila, jota niin monet vuodet kaipasit ja josta unelmoit? Tätäkö se sitten on, kun olen vihdoin vapaa?
Uupumus tulee, koska sen pitää tulla
Voin lohduttaa sinua, että kyse on tyypillisestä reaktiosta pitkään kestäneen stressaavan ja traumatisoivan ajanjakson jälkeisestä fyysisestä ja psyykkisestä tilasta.
Romahdus kertoo uupumuksesta, johon sekoittuu sekä pitkäkestoinen väsymys ja usein myös masennus. Mikäli parisuhde on sisältänyt pitkittään jatkuneita traumaattisia kokemuksia, seuraa siitä eron jälkeen myös omat oireensa, joista käytetään nimitystä PTSD- oireet, eli trauman jälkeiset stressi reaktiot. Kirjoitan niistä vielä tarkemmin.
Uupumukselle on selkeä somaattinen selitys: kun keho on ollut kuukausia, jopa vuosia, jatkuvassa ylivireystilassa, niin keho on samalla ollut valtaisan stressihormonien kourissa. Tästä ylivireystilasta on tullut keholle normaali olotila, ja hengissä selviämisen elinehto. Nyt kun ylivireystilalle ei ole enää tarvetta, niin adrenaliinitaso laskee, mistä taasen seuraa voimakas tylsyyden tunne.
Tässä ylivireystilan ”laskeutumisessa” on jotain samaa, kun mitä rintamalta kotiin palaavat sotilaat kokevat. Sodassa heillä oli jokin tavoite ja selkeä päämäärä, mutta palattuaan ”siviiliin” heidän elämänsä tavoite ja päämäärä ovat hukassa, sekä kaikki koettu väsymys, stressi ja traumaattiset kokemukset puskevat päälle.
Ole huoleti, näin se pitääkin olla! Nyt on aika levätä ja aloittaa toipuminen. Uupuminen on vääjäämätöntä ja on luonnollista että nyt ei mikään tunnu miltään, eikä mitään jaksa! Kehon pitää saada levätä ja mielen pitää saada prosessoida kokemaansa.
Tästä alkaa toipumisen ensimmäinen vaihe, jota kutsun toipumisen syksy-vaiheeksi.
Rakkaudella,
Kaisa